Yksilönvastuuta vai holhoamista

Edellinen kieli poskessa kirjoitettu teos meni sen verran monelta ohi, että kirjoitettakoon nyt myös toinen versio aiheesta.

Esko Aho ja hänen näkemystään kannattavat toivottavat tervetulleeksi terveydenhuoltoon mallin, jossa itsestään huolehtiva ihminen saisi taloudellista etua niihin nähden, jotka eivät pidä huolta itsestään, vaan saastuttavat kehoaan tupakan, alkoholin ja rasvan käytöllä. Olen täysin oman kunnon huoltamisen puolella, en kuitenkaan kannata Ahon esittämää ja joidenkin tukemaa keinoa. Minulla on vaikeuksia ymmärtää, kuinka yksilönvastuun nimissä voidaan kannattaa mallia, joka perustuu holhoamiseen. Yksilönvastuuseen kuuluu käsittääkseni kuitenkin olennaisesti myös yksilönvapaus. Lipsanen takertui siihen, että minun mielestäni ylipainoiset ja tupakoitsijat pitäisi vapauttaa veroista, mikäli heiltä edellytetään vastuunottoa omasta terveydestään. Roisi väännös itse asiasta, joka oli kysymyksen herättäminen siitä, että mikäli yksilö valitsee elää elämänsä huonosti ja siten ”menettää bonuksensa” terveydenhuoltojärjestelmässä, miksi hänen pitäisi siis kustantaa kaikkien muiden terveydenhuolto, joka häneltä itseltään evätään tasa-arvoisena palveluna? Kostoksi siitä, että hänellä ei ole ollut luonteenvahvuutta olla jäämättä riippuvaiseksi alkoholista tai tupakasta? Suomessa laillisesti myytävistä tuotteista.

Erityisen ongelman aiheuttaa myöskin rajanveto bonusjärjestelmässä. Kuinka on mahdollista rajata sairaudet itseaiheutettuihin ja ihmisestä itsestään riippumattomiin? Mitä maksaisi järjestelmä, jolla lokeroitaisiin kaikki suomalaiset leima otsassa bonusjärjestelmään? Kysyn myöskin sitä, mitä Lipsasen ehdottama lääkärin määrämä elämäntapojen pakkohoito ja sen laiminlyömisen aiheuttama taloudellinen menetys tekisi lääkäri-potilas –suhteelle? Suomalainen on vaikea saada lääkäriin nytkin, vasta pää kainalossa mennään vastaanotolle. Mitä tapahtuisi potilassuhteelle, mikäli lääkärit pakotettaisiin ottamaan tuomarin rooli potilaan elämään?

Pakkokeinot ovat harvoin toimineet yksilön vapauteen liittyvissä asioissa. Miksi siis nyt lähtisimme ylhäältä päin sääntelemään sitä mitä ihminen saa syödä ja kuinka paljon. Kuulostaa Kiinamaisen epädemokraattiselta ja on ehdotuksena sikäli mielenkiintoinen, että samaiset osapuolet syyttävät jatkuvasti sosialidemokraatteja ylhäältä jaetuista ohjeistuksista ja holhoamisesta, mutta nyt kannattavat äärimmilleen vietyä yksilönvapautta loukkaavaa mallia. Olisi mielenkiintoista käydä aikakoneella kokeilemassa kuinka samat henkilöt olisivat suhtautuneet ehdotukseen mikäli sosialidemokraattisen liikkeen edustaja olisi sen tehnyt.

Taloudellinen kannustin tai kiristys ei toimi kovin hyvin riippuvuutta aiheuttavien aineiden kanssa. Tupakan hinnan nostaminen ei vähennä tupakointia, eikä ikävä kyllä niin tekisi sekään, että lääkäri antaisi moraalisaarnaa ja sanoisi, että mikäli saat keuhkosyövän, sinulta lähtee bonukset. Bonuskelpoiseksi todistautuminen olisi myöskin hyvin hankalaa, sillä vaikka kalliilla verikokeilla saataisiin todistettua, että potilaan X maksa on huonossa kunnossa, kuinka voidaan aukottomasti todistaa, että se johtuu alkoholista? Mikäli potilaan keuhkot ovat huonossa kunnossa, kuinka voidaan halvalla ja pitävästi todistaa, että se johtuu tupakasta kun Helsingissä asuvan ihmisen keuhkot ovat ruumiinavauksessakin yhtä mustat kuin ikänsä polttaneen? Millä ylipainoinen ihminen voi todistaa, että ei syö väärin, vaan on geneettisesti lihava? Valheenpaljastuskoneella? Sen lisäksi, että Ahon järjestelmä olisi leimaava, eriarvoistava ja holhoava, se olisi myös hyvin kallis ja siinä olisi aivan liian monta puuttuvaa askelmaa, joista hoitoon oikeutetut voisivat pudota ”väärään lokeroon”.

Eli ei. Ei se nyt vain käy.