Rööki, spaddu, kessu, tupakki, savuke, syöpäkääryle

Helsingin Sanomat kertoo, että noin miljoonaa tupakoivaa suomalaista aiotaan tukea lopettamaan tupakanpoltto tarjoamalla siihen valtion tukea. Sosiaali- ja terveysministeriössä selvitellään parhaillaan, miten nikotiinivalmisteista voisi maksaa lääkekorvausta niille, jotka tosissaan yrittävät tupakasta eroon. Tsemppiä siihen seulontaan.

Yksi vaihtoehto olisi, että käytettäisiin ns. Irlannin mallia, jossa röökaajalle annetaan kolmen kuukauden selviytymissetit yhteiskunnan tuella. Tietysti ongelmaksi muodostuu raha: Kela on laskenut, että 100 000 suomalaisen nikotiinivalmisteiden korvaaminen maksaisi ainakin 10 miljoonaa euroa vuodessa.

Kela arvelee myös terveyskeskusten ruuhkautuvan, sillä tupakan korvikkeiden reseptit pitäisi hakea muutaman viikon määräyksinä, kutakin erikseen. Mutta eikös puhelimitse hoideta nytkin reseptien uusimisia?

Ja tuo rahasta itkeminen on aivan turhaa touhua. Tupakan aiheuttamat kustannukset yhteiskunnalle ovat moninkertaiset. Hengitysliiton mukaan itseasiassa 10 - 15 miljardin markan kulut. Kävimme demarinuorten meililistalla aiheesta kiivasta keskustelua viime vuoden puolella. Onhan se totta, että miksi yhteiskunnan pitää paapoa ja kantaa vastuuta ihmisen vapaista valinnoista, eikä ihmisellä itsellään ei muka ole mitään vastuuta itsensä huoltamisessa. Jos nämä vapaista valinnoista johtuvat riippuvuudet (jotka aiheuttavat aineet, joita suomessa ei ole laitonta myydä ja käyttää) aiheuttavat yhteiskunnalle moninkertaiset kustannukset, on mielestäni parempi vähän paapoa ja säästää rahaa, kuin hypätä kultajalustalle moralisoimaan muiden heikkoa luonnetta ja tuhlata miljardeja. Eikö.

Muutenhan tässä voisi vaikka kieltäytyä maksamasta hoitoa sydän- ja verisuonitautipotilaille. ”Laiskiaiset, eivät pidä huolta itsestään! Mässyttävät vain rasvaisia ruokia ja kieltäytyvät lenkkeilemästä. Läskit suonitukkeiset!” Niinkö?

Alhainen uutiskynnys

Hilpeä uutisaamu. Melkein kuin Itse valtiaita katsoisi. Ilmeisesti maailmalla on moni asia hyvin, kun tällaiset ylittävät uutiskynnyksen Helsingin Sanomissa:

”Espoolaispoliitikko Ilkka J. Kari (kok) myönsi helsinkiläisyyden”

Ja kansa kohahtaa! Helsinkiläinen!?! Meidän Ilkka? Yäk. Helsinkibakteereja! Ihan oli Helsingin hallinto-oikeudessa asti todettu, että kyllä se Ilkka tosiasiallisesti helsinkiläinen taitaa olla kun on täällä vaimonsa kanssa pidemmän aikaa asunut vaikka omistaakin asunnon Espoosta. Ei mitenkään harvinaista poliittisissa piireissä: siellä muka asutaan, missä äänet on alunperin hankittu ja kannatuspohja on vahva. Mitäs nyt sitten siitä, että ei enää tunne ”oman alueensa” asioita ollenkaan...

”Valtaosa Helsingin valtuutetuista haluaa jatkaa”

Eikä? Ihan tosi? Oikeastaan luku on surkea: 85 valtuutetusta 70 on taas ehdolla. Eniten luopujia on kokoomuksen ryhmässä, kuten näkyy myös heidän nettisivuillaan olevasta rekrytointikampanjasta. Kokoomus on lanseerannut >”Haluatko kunnanvaltuutetuksi” –kisan, jonka ilmoittautuminen on avoinna kaikille, jotka eivät osanneet laulaa Idolsissa itseään finaaliin.

Kyttä(ys)mobiili

Helsinkiin tulee tällä viikolla uusi nopeustutkalla ja valvontakameralla varustettu ajoneuvo poliisin käyttöön. Uudenkarheat nopeusrajoitukset saavat tehokkaan valvojan. Digitaalisesti tallennettu materiaali lähestulkoon takaa sen, että epäillyt saadaan kiinni. Pitänee taas tarkkailla hieman huolellisemmin omaa nopeusmittaria.

Automaattista liikennevalvontaa aiotaan lisätä muutenkin merkittävästi, kertoo poliisin tiedote 27.8.2004. Sisäasianministeriö sekä liikenne- ja viestintäministeriö valmistelevat yhteistyössä liikennevalvonnan kehittämisohjelman, jossa tarkastellaan valvonnan määrää, kohdentamista, menetelmiä ja teknologian hyödyntämistä sekä tarvittavia resursseja. Näyttävät nyt vihdoinkin olevan tosissaan. Valvontaa aiotaan kohdentaa sinne missä onnettomuuksia ja rikkeitä useimmin tapahtuu (no shit sherlock...) ja raskaan liikenteen rikkomuksiinkin aiotaan alkaa puuttumaan. Aikovat myös tehdä toimenpiteitä, joilla kohotetaan kuljettajan kiinnijäämisriskin tunnetta. Kyllä se taitaa olla niin, että mitä todennäköisempää kiinnijääminen on, sen paremmin rajoituksissa pysytellään. Poliisi on tainnut muistaa, että sinivuokkojen pelko se on ennenkin pitänyt ihmiset kurissa ja nuhteessa.

Mutta kuka kertoisi niille jännittäjille henkilöautoissaan, että jos takana ajaa poliisiauto, saa silti ajaa rajoitusten mukaan! Alinopeuskin on liikenteen vaarantamista, erityisesti moottori- ja moottoriliikennetiellä.

Blogi-piirin syysseminaari

Uskomaton osaanotto! Parikymmentä bloggaajaa saman pöydän ääressä. Kiitos kaikille juttukavereille ja niillekin, joiden kanssa en "soppapaikaltani" nurkasta päässyt puhumaan! Kiitos siis: Janne joka näki järjestämisen vaivan, Janne joka verkotti meidät, Jarkko joka pieksi avuttomia naisia Trivial Pursuitissa, Nea joka oli harjoitellut tupakka-askitempun johon viimeksi emme kyenneet, KatjaW joka melkein voitti Jarkon, Sedis joka aiheutti ooooo ja aaaaaa äännähdyksiä jokaisen kerran kun hänet esiteltiin uudelle tulijalle, Soopa jonka puhetta en aina kaukaisesta sijainnistani kuullut, mutta hymyn näin kyllä, Veeruska joka lupasi viedä häänonnittelut loistavan lahjansa lisäksi, Raisa joka pelotteli jännittävillä kauhupelikertomuksillaan, Minya joka tarkkaili jälleen linssin läpi tapahtumia sekä hänen mysteeriystävänsä Rajatapaus, Skrubu jonka paita onneksi oli suomeksi että minäkin ymmärsin, Turisti, Tsalo ja Julius joiden puheille en kertakaikkiaan päässyt ja tietenkin viimeisin ja luonnollisesti vähäisin: MitVit, joka löysi omavaraistalouden illan aikana ja heitti voltin palasta metwurstia. Varhaisia pikkujouluja odotellessa!

Sdp ei kannata kansanäänestystä EU-sopimuksesta (HS 26.8.04)

Enkä minäkään. Siksi on äänestetty vaaleissa, että on saatu omaa mielipidettä edustavat ihmiset päättämään. Kuinka moni suomalainen oikeasti kahlaisi sopimuksen läpi ja viitsisi analysoida mikä on paras vaihtoehto? Varsinkin kun lopputuloksella ei ole mitään väliä, sillä sopimus solmitaan, vastusti Suomi sitä tai ei. Vaaleista tulisi ensinnäkin valtavat kustannukset ja sittenkin äänestäisimme tavallaan ”turhaan” ja aiheen vierestä. Se olisi sama kuin äänestettäisiin siitä, minkälainen kesä halutaan ensi vuonna. ”Sateinen, muttei rakeita!” huutaa maajussi. ”Hellettä koko kesä!” kiljuu auringonpalvoja. Ja silti kesä tulee juuri sellaisena kuin se tulee. Loppujen lopuksi äänestettäisiin siitä, montako itikkaa mahdetaan haluta ja mikä on sopiva tuulennopeus kalastajat ja purjeveneilijät huomioon ottaen. Kahdella sanalla: edustuksellinen demokratia.

Bacchus rokkasi ja kynttilät paloivat

Taiteiden yö oli hieno! Stadissa pyöri sateen takia tosin 80 000 sijasta noin 10 000 ihmistä. Helsinkiläiset ovat nimittäin sokerista, ellette tienneet ;)

Tänään onkin sitten Kallion blogi-piirin syysseminaari. Nähdään siellä!

Bacchus vieköön!

Kyllä kannatti puristautua eilen täpötäyteen Ysibaariin. Kätevät emännät oli ratkiriemukas! Kävi samalla ilmi, että neidot ovat tekemässä TV 2:lle kuusiosaista sketsisarjaa Kätevä Emäntä, joka alkaa 5.12. klo 22.05. Lisää TÄSTÄ.

Kulttuurin merkeissä jatketaan tänäänkin Taiteiden yössä. 110 eri tapahtumasta olisi tarkoitus ainakin vierailla Sinebrychoffin taidemuseossa viettämässä bakkanaaleja, eli viinin ja hedelmällisyydenjumala Bacchuksen juhlia. Kuulemma tiedossa on myös amoriineja, nymfejä ja satyyrejä. Tosin vain tauluissa ;) Lue lisää TÄSTÄ.

Lisäksi varmaan käymme Eviassa ”Brändäämässä Helsingin” Yrjönkatu 7:n sisäpihalla kuten aiemmin mainitsin ja palloilemme päättömästi etsimässä elämyksiä.

Vain pieni pala politiikkaa kulttuuripäivään: lataa itsellesi Helsingin kaupungin vuosikertomus 2003 TÄSTÄ.

Järjestäytymätön liitto, kuinkas muutenkaan

Talouselämän uutiskirje kertoo meille, että Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) aloittaa yhteistoimintaneuvottelut ensi tiistaina. Mielenkiintoista uutisessa on se, että neuvottelujen alku tuo julkisuuteen nolon asian: henkilöstö ei ole valinnut omia luottamushenkilöitä. Talouselämän mukaan näyttääkin siltä, että Etelärannassa työskentelevät ihmiset eivät itse usko siihen toimintamalliin, jota heidän oma työnantajansa on ainakin tähän saakka kannattanut.

Ongelma siis muodostuu siitä, että kun normaalisti työantajan ja -tekijöiden edustajat etsivät yhteistä näkemystä yt-neuvottelukunnassa ja työntekijöiden edustajat tiedottavat omilleen näkemyksistään, nyt neuvottelut käydään jokaisen irtisanottavan ja eläkkeelle lähtevän kanssa erikseen. Talouselämässä mainitaan vielä, että ”osa jäsenistä on sentään Loimaan kassassa ja osa jäsenliittonsa kassassa”. Järjestäytymisasten on kuitenkin alhainen, eikä liittojen tukea tule liittoon kuulumattomille, joten tästä tulee ikävä ay-oppitunti EK:n työtekijöille.

Sitä jaksaa vielä ymmärtää, että tavalliset työntekijät eivät ole vieläkään sisäistäneet sitä, miksi liittoon kannattaa kuulua, mutta liittojen (työntekijä tai -antajaliittojen) työntekijöille sitä ei oikein voi antaa anteeksi tai jaksaa heruttaa sääliä. EK:ksi yhdistyvien liittojen johdolta voisi myös tiedustella, että eikö omia kannusteta järjestäytymään, että olisi mahdollista soveltaa sisäisesti samaa käytäntöä kuin johon itse on sitouduttu omassa toiminnassa ulkoisesti?

Vaalityötä tiedossa

Eihän niistä kuvauksista tullut yhtään mitään. Esteri oli taas vähän itkuisella tuulella, joten jätimme kuvauskeikan suosiolla väliin.

Tänään on 18.00 Mustikkamaan mökillä Helsingin Demarinuorten vaaliohjelman julkistustilaisuus. Se on aivan avoin tilaisuus, että mikäli kiinnostaa, tervetuloa :)

Huomenna onkin sitten ensimmäinen virallinen edustaminen ehdokkaana. Valtuustoryhmä jalkautuu huomenna 11-13 Hakaniementorilla ja me ehdokkaat saamme omalla nimellä varustetut pikkupinssit ja jaamme ruusuja ihmisille. En pidä pinsseistä, mutta ruusuja jaan mielelläni. Ihmisten ilahduttaminen on hauskaa. Ruusut kelpaavat lähes aina. Tänään pitää askarrella jotain pieniä mainoslappuja, että voi jakaa jos joku suostuu ottamaan vastaan. Nimeä tunnetuksi vaikka yksi kerrallaan! :) Saa tulla moikkaamaan ehdokas Haltiaa jos siltä tuntuu!

Lakisääteiset elämyshäät

Kihlapareille on tulossa ilouutisia oikeusministeriöstä, sillä he aikovat muuttaa lakia siviilivihkimisestä. Tällä hetkellähän siviilivihkiminen suoritetaan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta virka-aikaan maistraatissa. Kirkkoon kuulumattomien tai siviilivihkimiseen päätyneiden on siis turha unelmoida siitä, että hääväki pääsisi paikalle maistraatin ahtaisiin tiloihin tai että häät voisi viettää heti vihkimisen jälkeen. Toki jotkut virkailijat suorittavat vapaaehtoispohjalta viikonloppuvihkimisiä, mutta se on melko harvinaista. Oikeusministeriö suunnitteleekin, että siviilivihkimisen toimituksessa alettaisiin soveltamaan joustavampia sääntöjä ja nämä erikoisjärjestelyt tehtäisiin maksulliseksi. Uutispäivä Demarin mukaan viraston ulkopuolisen vihkimisen hinta olisi parinsadan euron luokkaa. Pieni summa niille, jotka haluavat juhlavuutta häihinsä ja varsinaiseen vihkimiseen, mutteivät voi tai halua mennä kirkkoon. Vihkikaavaahan voi siviilivihkimessä sitten soveltaa mielen mukaan.

Kirkko aikoo myöskin nykyaikaistua ja vastata lisääntyneeseen yksilöllisyyden toiveeseen kirkollisten vihkiäisten osalta. Uudet vihkikaavat tulevat virallisiksi tämän vuoden ensimmäisenä adventtina ja mahdollistavat erityiset uskonnolliset häätilaisuudet. Esimerkiksi ehtoollisen sisältävä morsiusmessu sadan vuoden takaa voidaan ottaa uudelleen käyttöön. Mahdollista on myös pikavihkiminen tai vaikkapa koko jumalanpalveluksen viettäminen samalla rysäyksellä.

On hienoa, että instituutiot muokkautuvat vastaamaan ihmisten tarpeita. Kaiken uniikkiuden ja elämyshuuman keskellä kannattaa silti muistaa miksi avioliitto solmitaan. Väestöliiton tutkimuksen mukaan puolet suomalaisten avioliitoista päättyy eroon ja helsinkiläisten kohdalla jo yli puolet. Johdamme EU:n erotilastoja. Kannattaa siis muistaa, että on menossa naimisiin, ei häihin. Vaikka inhimilliselle kärsimykselle ei voi laittaa hintaa, kerrottakoon vielä, että Väestöliitto on laskenut avio- ja avoerojen kustannuksia. Ilman oikeudenkäyntikuluja, erot maksavat yhteiskunnalle 400 miljoonaa euroa vuodessa (asumistuki, toimeentulotuki, elatustuki ja lapsilisäkorotukset). Se on paljon rahaa se.

Helsingin humussa!

Nyt se sitten taas koittaa! Huomenna alkavat Helsingin juhlaviikot, jotka kestävät 20.8.-5.9. Ihana kaupunkimme siis täyttyy kaikenlaisesta kulttuurista, maksullisesta ja maksuttomasta. Tässä pari poimintaa ilmaisista huveista ja linkit nettisivuille.

Helsingin juhlaviikot järjestetään 20.8.-5.9.

Poiminta:
Lumottu tie ke 18.08. - su 12.09.2004

Värien runsautta, valon hehkua, mustaa ja valkoista. Hiuksenhienoa viivaa, yllättäviä kontrasteja, tarinoita ja tunteita laidasta laitaan. Kaikkea tätä löydät kun seuraat Lumottua tietä 32 helsinkiläiseen galleriaan.

Gallerioihin on vapaa pääsy. Helsingin juhlaviikkojen aikaan järjestetään kolmena viikonloppuna pääsymaksuttomia opastettuja kierroksia, joista osa on suunnattu koko perheelle. Ennakkoilmoittautumiset kaikille kierroksille Juhlaviikkojen festivaalikeskukseen 16.8. alkaen päivittäin klo 11-18. puh (09) 627 340

Lumotun tien karttaesite tulee jakoon kaikkiin mukana oleviin gallerioihin. Tutustu ohjelmaan.

Taiteiden yö torstaina 26.8.

Poiminta:
BRÄNDÄÄ STADI!
Mitä aistit Stadista – kova vai pehmeä, punainen vai purppura? Rakenna kuva Helsingistä aistiesi kautta. Koe samalla, kuinka suomalaisten huippubrandien olemusta on rakennettu vuosien varrella.
EVIA HELSINKI • YRJÖNKATU 7, SISÄPIHA • TO 26.8.04 KLO 19-22

Art goes Kapakka -kaupunkitapahtuma alkaa tänään! Ja jatkuu 28.8. saakka.

Poiminta:
KÄTEVÄT EMÄNNÄT –SHOW
Komiikkaa naisena olemisesta sketsien ja musiikin keinoin esitettynä: Näyttelijät Minna Kivelä, Maria Sid, Annu Valonen ja Lotta Lindroos.
Bar nro 9 Ke 25.8.2004 klo 21.30

Nauttikaa!

Paljonko yksi ääni maksaa?

Iltalehti julkisti tänään europarlamentaarikkojen vaalikampanjointiin käyttämät rahat. Ne kun pitää nykyään ilmoittaa jos tulee valituksi mepiksi, kansanedustajaksi tai kunnanvaltuutetuksi, tai edellisten varajäseniksi. Luvut eivät oikeastaan yllätä. Anneli Jäätteenmäki (kesk.) käytti keskimäärin 50 senttiä / ääni ja saman puoleen Kyösti Virrankoski huimat 6 € / ääni. Julkisuus ja ilmaiset palstamillimetrit säästävät ehdokkaan rahoja. Istuvat mepit käyttivät eniten omaa rahaa kampanjointiin, Vasemmistoliiton Esko Seppänen pulitti omasta taskustaan huimat 92 100 €.

Viime eduskuntavaaleissa laskeskelimme, että Helsingissä 1 € / ääni on todella hyvä suoritus tuntemattomalle ehdokkaalle. Tunnetuille ehdokkaille ääni tuli usein kaksi tai kolme kertaa kalliimmaksi. Kampanjoiden paikallisuus tietysti vaikuttaa niin, että summat eivät ole vertailukelpoisia koko maan kattavien eurovaalien kanssa.

Nopealla matematiikalla voisi nyt veikata, että kunnallisvaaleissa tuntematon ehdokas (kuten minä) joutuu pulittamaan keskimäärin noin 3 € / ääni. Huonolla ehdokkaalla tai huonoilla markkinointitoimenpiteillä voidaan kuitenkin ryssiä koko kampanja ja tuhlata paljon euroja kankkulan kaivoon. Tiedän eri puolueiden ehdokkaita menneiltä vuosilta, joiden kampanja on ollut niin surkeasti suunniteltu, että ääni on tullut maksamaan 28 € / kpl ja se, jos mikä on ajan, rahan ja vaivan tuhlaamista. Minibudjetilla liikkeellä oleville vaalityö tulee kaikista kannattamattomimmaksi. Vähällä rahalla ei saa riittävää näkyvyyttä satojen ehdokkaiden keskeltä ja ainoastaan todella ankara jalkatyö saattaa tuottaa tuloksia. Oma budjettini on pieni mutta riittävä. Oikeilla toimenpiteillä se olisi mahdollista venyttää kattamaan noin 2 € / ääni. Turhauttavinta on ehkä se, että jos budjetti olisi puolet suurempi, sillä saisi takuuvarmasti jo jotain aikaankin. Nyt voi vain tehdä parhaansa ja sitten loppu on aivan puhdasta tuuripeliä. On ristiriitaista odottaa innolla kampanjointia ja kauhulla sitä, miten kuolemanväsyneeksi se massiivinen jalkatyö vetää. Onneksi tukiverkot on kunnossa: ystävät tarjoavat olkapäätä ja äiti lähetti hellyttävän kirjeen, jossa lupasi olla tukemassa sekä tarvittaessa antamassa siivousapua ja ruokahuoltoa jos lapsi alkaa väsähtämään liikaa... Liikuttavaa.

Nyt täytyy nostaa vielä hattua Helsingin sosialidemokraateille, jotka ovat oikeasti tänä vuonna tukemassa ehdokkaita. Puhdasta rahaahan ei piiriltä heru, mutta ketään ei jätetä yksin ja toimenpiteet suunnitellaan niin, että vähävaraisimmillakin ehdokkailla on mahdollisuus näkyä ja saada edes jonkinverran materiaalia. Täytyy muistaa kiittää ukkopiiriä siitä, että ei tunnu yhtään siltä että ehdokas olisi jätetty yksin selviämään. Sitäkin kun on joskus tapahtunut. Kiitti toverit ;)

Vaalikoulutus - sosiaalitoimi

Eilen oli ensimmäinen virallinen Helsingin sosialidemokraattien, eli tuttavallisesti ukkopiirin, vaalikoulutus. Helsingin sosiaaliviraston toimitusjohtaja Aulikki Kananoja oli kertomassa sosiaalitoimen ajankohtaisista kysymyksistä. Oli hilpeää seurata, kun huoneellinen poliitikkoja tai poliitikonalkuja esittää kysymyksiä. Sehän ei siis ole niin yksinkertaista, että esitettäisiin kysymys, vaan ensin pohjustetaan asia yleisellä pulinalla, sitten esitetään kysymys, kysymyksen lisäkysymys ja lisäkysymyksen sivukysymys ja sitten esitetään oma kanta asiasta ja lopuksi sidotaan koko aihe johonkin valtavaan kokonaisuuteen. Tässä vaiheessa minulta oli jo ehtinyt hukkua alkuperäinen kysymyksen asettelu. Kuinka ihmeessä voi saada mitään muuta kuin ympäripyöreitä vastauksia, jos kysyy ympäripyöreitä kysymyksiä? Poliitikot rakastavat omaa ääntään, se tuli taas huomattua.

Ajatuksia herättävä koulutus kaikenkaikkiaan. Kananoja kertoi Helsingin alueellisista eroista, joka vaatii sen että koko Helsinkiä ei käsitellä samalla sabluunalla. Väestönrakennehan esimerkiksi elää jatkuvasti ja painottuu säännöllisesti eri alueille, trendien mukaan. Lapsiperheet liikkuvat lapsiperhekaupunginosiin ja samoin käy muissa ryhmissä. Helsingin väestömäärä ei kuulemma varsinaisesti kasva, vaan ihmiset siirtyvät kaupungin sisällä ryhmittäin. Tämän takia esimerkiksi päiväkotien rakentaminen laahaa jäljessä, kun ensin suuren kasvun alueelle rakennetaan tarpeen vaatiessa paljon päivähoitopalveluja ja sitten lasten kasvaessa ne jäävät tyhjilleen ja parhaassa tapauksessa vuokrataan muuhun käyttöön. Sain idean ja toivon, että joku muukin on joskus saanut sen, muuten alan huolestumaan. En nimittäin käsitä sitä, miksei uutta palvelurakentamista voida suunnitella siten, että käytettäisiin tavallaan muuntuvaa arkkitehtuuria. Eli jos tarvitaan päiväkoti, suunnitellaan sen samantien niin, että kymmenen vuoden päästä se on muunnettavissa vanhusten palvelukeskukseksi. Kun väestörakenteen muutokset ja liikkeet voidaan kuitenkin arvioida, eikö olisi järkevää ottaa tämä huomioon rakentamisessa? Ei rakennettaisi pelkän yhden käyttötarkoituksen tilaa, vaan suunniteltaisiin se samantien monimuotoiseksi. Yhtä hyvin esimerkiksi päiväkoti ja vanhuskeskus voitaisiin rakentaa samoihin tilohin, joissa olisi löysä rajapinta, jossa polvet voisivat kohdata. Näin ns. sukupolvien yhdistäminen olisi mahdollista ja samalla joustavasti voitaisiin laajentaa tai supistaa tilojen jakoa sen mukaan kumpia palveluntarvitsijoita on enemmän.

Monta muutakin ajatusta ja ideaa heräsi, eli siis erittäin hyvä tilaisuus.

Eilen oli myöskin piirin ehdokaskuvaus, eli saa nähdä kuinka ääliöltä sitten näytän metrojen ovien yläpuolella. Kun kameralla osoitetaan, minulla on yksi vakiohymy, jossa poskipääni valtaavat koko kuvan. Huomenna pitää taas mennä vääntelemään naamaa kameralle, tällä kertaa keskustaan.

Liittyykö seksuaalinen suuntautuminen luottamustoimeen?

Helsingin Sanomat uutisoi tänään, että homoutensa tunnustanut New Jerseyn kuvernööri James McGreevey eroaa. Syynä hänen eroonsa on se, että hänellä on seksisuhde toiseen mieheen, vaikka hän on naimisissa. Aiemmin tänä vuonna McGreevey vastusti vielä homoliittoja. Nyt McGreeveyn lausunto on, että "Henkilökohtainen totuuteni on, että olen amerikkalainen homo ja siunattu elämään tässä upeassa yhteiskunnassa, jolla on kansalaisoikeuksissa ylittämättömät perinteet"

Jos yhteiskunta on niin upea ja sillä on kansalaisoikeuksissa ylittämättömät perinteet, miksi kuvernööri eroaa homoutensa vuoksi? En ole kuullut, että yksikään naimisissa oleva kuvernööri olisi eronnut, koska hänellä oli suhde vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Nyt McGreevey on antanut ikävän ennakkomallin sille, että homous olisi syy erota luottamustoimesta. Sen sijaan, että hän olisi eronnut, koska kokisi pettäneensä äänestäjäkuntansa luottamuksen valehdellessaan seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Tunnetusti niin maailmalla kuin Suomessakin luottamustoimissa on homoseksuaaleja, olisi tilastollinen mahdottomuus ettei näin olisi. Julkihomous onkin sitten eri asia. Tällä hetkellä vain vihreiden kansanedustajaksi Satu Hassin tilalle noussut Oras Tynkkynen on julkihomo. On jokaisen oma asia haluaako tuoda pitää seksuaalisen suuntautumisen itsellään vai tuoda sen julki, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa luottamustoimeen niin, että asian julkitultua oletettaisin luottamustoimen haltijan eroavan, koska ”niinhän se McGreeveykin teki”.

Tynkkynen kommentoi Ylioppilaslehdessä, että ” Heistä (julkkishomoista) vaietaan tietoisesti. Kyllähän kaikki toimittajat tietävät moniakin julkkiksia, joiden homoudesta ei kuitenkaan koskaan puhuta, ei Seiskassa, ei iltapäivälehdissä. Se on jännittävää, ja mikä ikävintä, se on yksi marginalisoimisen muoto”.

Vaikeneminen kasvattaa tabuja. Tabujen vahvistaminen ennakkoluuloja.

Isi isi älä nolaa mua!

Emeritusprofessori Tatu Vanhasen arveluttavia mietteitä Helsingin Sanomien kuukausiliitteen jutusta, jota Iltalehti referoi:

”Ei afrikkalaisten huono-osaisuus ole meidän valkoihoisten syytä. Kun suomalaisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on 97, Afrikassa se on 60-70. Erot älykkyydessä ovat merkittävin huono-osaisuutta selittävä ilmiö, Vanhanen sanoi.”

”Voisi olla paikallaan, että Afrikan maiden talouselämän johtoon tulisi mahdollisimman paljon eurooppalaisia, amerikkalaisia ja aasialaisia. Vain he kykenevät luomaan vaurautta, Vanhanen lausui.”

”Kun evoluutio on tehnyt eroja rotujen ihonvärin ja ruumiinrakenteen välillä, en ymmärrä, miksi se ei tekisi eroja henkisissä ominaisuuksissa, Vanhanen mietti.”

”Rasistiseksi käsitetään sellainen, jos yleensä sanoo, että ihmisten välillä on eroja. Minusta rasismia on se, jos ihmisten erojen perusteella yritetään kohdella ihmisiä eri tavoin. Eihän kukaan voi kieltää sitä, että ihmiset ovat erilaisia. Geneettisesti jokainen yksilö on erilainen, ja myös ryhmien välillä on geneettisiä eroja.”

Tuota tuota... olen samaa mieltä siitä, että voi sanoa, että ihmisten välillä on eroja, jos haluaa. Vanhanen kuitenkin pussittaa itsensä ja kieltämättä rasismille haiskahtavat ajatelmansa täydellisesti kertomalla, että rasismia on se kun yritetään kohdella ihmisiä eri tavoin. Hyvä emeritusprofessori Vanhanen, eikö ehdotuksenne siitä, että eurooppalaiset, amerikkalaiset ja aasialaiset pitäisi laittaa Afrikan maiden johtoon ole nimenomaan yritystä kohdella ihmisiä eri tavoin? Eli siis omankin määritelmänne mukaan rasismia.

Tänään vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen toteaa Helsingin Sanomien mukaan Ilta-Sanomissa, että Vanhasen puheet mustaihoisten alhaisesta älykkyydestä täyttävät kansanryhmää kiihottamisen tunnusmerkit ja siten ylittäisivät rikostutkinnan kynnyksen. Kukaan ei ylläty siitä, että pääministeri Vanhanen kieltäytyy julkisesta väittelystä isänsä kanssa. Saattaa kotosalla pari ärräpäätä kirahtaa pääministerin huulilta isipapan toilailuista. Ei mikään mahtava pohjustus Keskustan kunnallisvaalikampanjalle. Ellei vaalisloganiksi tule: Pojasta se polvi paranee.

Lapsia koskettavia asioita

Opettajapula uhkaa kuulemma kuntia parin vuoden päästä kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Onko tuo nyt mikään yllätys, kun koulutus on pitkä ja sitä ei palkita edes kunnollisella palkalla. Ammattien selviytymisehto on se, että palkka vastaa koulutusta ja työssä on mahdollista kehittyä ja erikoistua. Kouluissa pohditaan kuumeisesti sitä, kuinka voitaisiin tarjota mielenkiintoisempaa työnkuvaa uusille opettajille, mutta kunta laahaa jäljessä jarruttamalla koko pottia pihtailulla. Juuei olerahaa kuin roskaa, mutta ehkäpä opettajakunta on jo riittävästi odotellut palkankorotuksia? Se on kumma kun nämä niin kutsutut kutsumusammatit eivät vain valituksista ja kärsivällisyydestä huolimatta saa koskaan minkäänlaista vastaantuloa. Kuinka kauan voidaan kääntää katse syrjään ilman että se kostautuu? Veikkaanpa että ei kovin kauaa. Suuret ikäluokat ja heidän eläkkeelle siirtymisensä ei ole mikään vitsi, se tapahtuu ihan oikeasti. Sitten istutaan taas sormi suussa ja ihmetellään, että miten tätä ei aiemmin tajuttu. Mitenköhän...

Olen mielenkiinnolla seurannut koululaisten lomien siirtoa koskevaa keskustelua. En voi olla ajattelematta, että kyseessä on kahden säiden puolesta surkean kesäkuun aiheuttama hengenahdistus... En näe äkkiseltään mitään syytä, miksi elokuu olisi sen parempi lomakuukausi kuin kesäkuukaan, yhtä paljon lapset ovat kuitenkin lomalla ja yhtä lailla vanhemmat joutuvat lomiaan järjestelemään. Se, että elokuu on yleiseurooppalainen lomakuukausi, pitäisi itseasiassa vaikuttaa niin, että me lomailemme silloin kun pahinta ruuhkaa ei vielä ole, eikö totta? Odotan kuitenkin josko lomien siirrolle olisi joitain järkeviäkin perusteita. Haatainen sanoi, että työryhmän perustamista mietitään ensi vuoden puolella, eli ei tämä aivan ajankohtainen juttu ole.

Radiossa puhuttiin aamusella siitä, kuinka hyvä tarha on parempi kuin huono koti. Ja sillä perusteellako pitäisi sitten tarhalaisten olla viettämättä ollenkaan kesälomaa vanhempiensa kanssa? Samoin puhuttiin, että työttömät eivät saisi pitää lasta tarhassa ollenkaan. Tuota... minulle tuli heti mieleen, että missäs välissä ne työttömät sitten töitä hakevat jos lapsia pitää raahata kaikkialle mukana joka päivä? Kokonaisuus on monimutkaisempi. Tässä vain pari huomiota äkkiseltään.

Jarkko otti läjäpäin kuvia minusta sunnuntaina. Onneksi en ole siunattu mallin mitoilla ja minulla ei ole kyseiseen ammattiin mitään kiinnostusta, sen verran raskasta tuo poseeraaminen on. Poskilihakset krampissa ja omista kuvista osaa sanoa vain että mikä on rumempi kuin toinen. Onneksi sen takia on ystävät, joille voi lähettää meilin ja pyytää kahlaamaan sato läpi ja äänestämään suosikkeja! :) Ensi viikolla joutuu sitten vielä linssin eteen vääntelehtimään. Pitäisi ottaa stadissa kuvia, joissa olisi vähän enemmän särmää kuin näissä pehmokuvissa. Tuli nimittäin heti kommenttia, että ”ihan lällyä, ei toi ole sinä”. Sain kyllä makeat naurut kliseekuvista, joissa kävelen reippaana katua pitkin. Oikein sellainen perinteinen ”Äänestä minua, olen tarmokas täti-ihminen, sinun äänesi eduskunnassa...” . Ei ihan sitä mitä haettiin ;)

Myös ilouutisia tuli tänään! Saan jatkaa Käpylä-Lehden kolumnin kirjoittamista vaalienkin yli! Jee! Tuskin kenelläkään on siihen mitään valittamista muutenkaan, eihän kolumni käsittele politiikkaa vaan elämää yleensä.

Kaunis kaunis Krakova - matkakertomus

Kesäloma huipentui mahtavaan pitkään viikonloppuun Krakovassa. Lensimme ensin Varsovaan lauantaina ja junaa odotellessa kävimme pikaisella kahvilla Varsovan historiallisessa keskustassa puolalaisen tuttavan kanssa. Aluehan laitettiin täydellisesti palasiksi toisen maailmansodan aikana ja myös historiallinen kortteli on huolellisesti restauroitu näyttämään alkuperäistä 1600-1700 luvun aluetta. Kaikkialla parveilevia partiolaisia ihmetellessämme, meille selostettiin kuinka tänä viikonloppuna on Puolan vastarintaliikkeen taistelun muistopäivä. (Antakaa anteeksi mahdolliset Puola-Englanti-Suomi käännöksen aiheuttamat asiavirheet) Taistelussa vuonna 1944 Puna-armeija oli jo saapunut Veiksel-joen rannalle kun Puolan vastarintaliike taisteli joen toisella puolella Saksan asevoimia vastaan surkein tuloksin ja Stalin kieltäytyi avustamasta vastarintaliikettä (olihan helpompaa sitten hallita kaupunkia, kun kansallismielinen aines oli tapettu waffen ss -voimin pois jaloista pyörimästä). Kapina murskattiin suurin tappion ja Varsovan historiallinen keskusta jäi taistelun jalkoihin. Kävimme tuttavan kanssa erittäin antoisia keskusteluja alueen historiasta ja nykypäivästä.

Olisi ollut hienoa viettää enemmänkin aikaa Varsovassa, mutta junaan oli ehdittävä. Krakova avautui henkeäsalpaavana heti juna-asemalta ulos tultaessa. Krakovan vanha kaupunki säästyi sodalta, sillä miehittäjät asuivat siellä ja kenraali, joka sai Hitleriltä vetäytymisessä käskyn tuhota kaupunki Varsovan lailla, oli kuulemma rakastunut kaupunkiin liikaa ja veti joukkonsa ilman suurempia tuhoja. Vanhaa kaupunkia ympäröi nyt ihana viheralue (Planty, eli pläntti kavereiden kesken), samalla kohdalla jossa kaupungin muuri ennen sijaitsi. Pyhän marian kirkosta soi tasatunnein torvensoitto, joka katkeaa kesken kaiken. Tarina kertoo, että aikoinaan se oli hälytysmerkki kaupunkilaisille ja torvensoittaja ammuttiin kesken soiton. Siksi melodia nytkin katkeaa kesken sävelen ja torvi katoaa ikkunasta. Kun ensimmäisen kerran kävelin keskusaukiolle, luulin palanneeni Venetsiaan, niin samankaltainen henki virtasi aukion läpi. Puolalainen ystävä valisti, että aukion rakennuksessa hyödynnettiin paljon italialaisia arkkitehteja, josta tunnelman samankaltaisuus johtunee. Loppulauantai huuhdottiin matkan pölyjä kurkuista valkoviinillä ja käytiin tutustumassa paikalliseen yöelämään opiskelijabaarissa.

Sunnuntai meni Wieliczcen suolakaivoksissa maan alla, puolentoista sadan metrin syvyydessä. Unescon maailmanperintölistalle jo 26 vuotta kuuluvaa kaivosta voi hyvin kuvailla Kekkosen vieraskirjaan jättämin sanoin: ”Henkeäsalpaavan mielenkiintoinen kaivos.” Kaivoksessa on valtavia suolasaleja, mm. Pyhän Kingan kappeli, jossa alttari, reliefit ja patsaat ovat kaikki erilaisista suolatyypeistä veistettyjä, aina valtavien kattokruunujen kirkkaita ”kristalleja” myöten. Yhdessä osassa kattokorkeus ylittää 30 metriä ja siellä on tehty Guinessin maailmanennätysten kirjaankin huima temppu: jotkut lensivät ”syvimmän kuumailmapallolennon” tuossa luolassa... Museo-osa tarjoaa hienon kuvauksen kaivoksen historiasta työtapoineen. Opastetuille kierroksille päästetään 35 turistia kerrallaan ja aina oppaan valvonnassa, eikä ihme, suolakaivos on satojen kilometrien sokkelo. Kaivoksessa vallitsee vuoden ympäri +14 asteinen keuhkoja hellivä ilmasto. Kaivokseen laskeudutaan 380 porrasta hämärässä kuilussa aina 64 metriin asti. Viimeiset portaat menevät huimaten, sillä loputtomat käännökset vasemmalle alkavat tekemään olon sellaiseksi kuin olisi Linnanmäellä konsanaan. Loput n. 100 metriä mennäänkin sitten tasaisesti luolastoa myöten. Pinnalle paluu tapahtuu jännittävässä pilkkopimeässä kaivoshississä, johon ahtaudutaan kylki kylkeä vasten. Todellinen loppuhuipennus, kun hissi ampaisee huimaa vauhtia kohti maan pintaa. Kirkkaassa ulkoilmassa kättä nuolaisemalla voi todeta, että ilman suolapitoisuus oli todella kova. Opas naureskeli, että kehonne suolapitoisuus on noussut huimasti, sillä olette hengittäneet suolaista (joskin terveellistä, erityisesti astmaatikoille) ilmaa niin kauan. Näki nilkkojen turvotuksesta... Jalat särkien 4 kilometrin tarpomisen jälkeen suuntasimme takaisin Krakovaan ja tutustuimme linnan ympäristöön. Kello oli kuitenkin niin paljon, että Lohikäärmeen luola jäi näkemättä... Legenda kertoo, että linnan alla asui lohikäärme ja (tietysti) kuningas lupasi tyttärensä palkkioksi sille joka tappaa lohikäärmeen. Monet ritarit yrittivät, mutta epäonnistuivat. Fiksu suutarin poika sen sijaan täytti lampaan myrkyllä ja heitti sen onkaloon. Lohikäärme söi lampaan ja räjähti, eikä kuninkaalla ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa viisaalle nuorukaiselle prinsessa vaimoksi :)

Illalla menimme aivan ihanaan pikku baariin nimeltä Steel Magnolias. Sisään pääsi vain summeria soittamalla ja hämyisen tunnelman kruunasi pianon säestyksellä laulava käheä-ääninen puolatar. Istuin pöydän ääressä lumoutuneena ja ihmettelin kuinka monta kertaa ihmisen iho voi mennä tunnelatauksesta kananlihalle yhden illan aikana.

Maanantai-aamuna herätys oli aikaisin, sillä pikkubussimme suuntasi kohti Auschwitzia. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja teki Auschwitz I:stä historiaansa suhteutettuna aivan liian viehättävän näköisen. Ensimmäinen viluväristys tuli kuitenkin jo bussissa kun pihaan kaarrettaessa radiosta alkoi soimaan Queenin Who wants to live forever... Tiilitalojen sisustat muistuttivat karmivasta historiasta. Kasoittain hiuksia (joita saksan tekstiiliteollisuus käytti raaka-aineena), kenkiä, laukkuja ja kaikkea irtaimistoa jota ihmiseltä voi kuvitella jäävän. Suurin osa taloista, joihin puolalaisia intellektuelleja ja muita kulttuurillisesti tärkeitä ihmisiä suljettiin, on nyt muutettu museoiksi, jotka kertovat järkyttävää historiaa. Erottelusta välittömän ja hitaan kuoleman kesken, lääketieteellisistä kokeista ja muusta käsittämättömän epäinhimillisestä. Pieni kaasukammio ja krematorio saivat kurkun kuristumaan ja kuvaukset omituisista kidutusmenetelmistä pakottivat ulos happea haukkaamaan. Mahdollisuus, jota vangeilla ei ollut. Auschwitz II eli Birkenau yllätti valtavalla koollaan. Entisten parakkien pystyssä seisovat piiput jatkuivat lähes silmänkantamattomiin. Opas korjasi virheellisen käsityksen siitä, että koko alue olisi ollut täynnä vankeja, kuulemma vain 2000 kerrallaan. Kaikki muut saapuivat suoraan kuolemaan. Loput parakit ja rakennukset toimivat saksalaisten asuntoina ja huoltoparakkeina. Opas aiheutti useammallekin vatsanväänteitä kysymällä, että arvatkaapa mikä punkista oli mukavin parakissa? Vastasimme tietysti kaikki ylin ja olimme oikeassa, mutta mieleen ei edes tullut, että mukavuus johtui siitä, että nälkäripulin aiheuttama uloste valui kaikkien alemmissa punkissa vierivieressä makaavien päälle. Birkenau on erittäin tuulinen ja lämpimänä kesäpäivänäkin viluisa. Voi vain kuvitella mitä se on ollut märissä vaatteissa keskellä talvipakkasia. Tuhottu kaasukammio ja krematorio heräsivät eloon kun katsoi valkopisteistä savimaata ja tajusi, että jokainen pieni valkoinen muru on luunpala. Siru jonkun oikean, olemassaolleen ihmisen luuta... Maanantai oli mustalaisten holokaustin muistopäivä, päivä jona viimeiset Auschwitzin 2900 mustalaista tapettiin. Kaikenkaikkiaan uskotaan 500 000 romanin ympäri maailmaa kuolleen kuuden miljoonan juutalaisen lisäksi.

Kaikenkaikkiaan siis kammottava mutta opettavainen kokemus. Siteeratakseni erästä ajattelijaa: vain muistamalla voimme varmistaa, ettemme tee samoja virheitä uudelleen.

Illalla menimme koko 25 hengen voimin syömään perinteistä puolalaista ruokaa ravintola Chlopskie Jadloon. Pöytä notkui herkkuja. Alkupaloiksi ehtaa laardia leivälle... eksoottinen kokemus, josta suurin osa jänisti. Rasvaan se vain on... Erilaisia lihoja, lisukkeita ja salaattia, sekä herkullisia kastikkeita... Ah.

Juna takaisin Varsovaan lähti jo aamulla 5.50, joten hieman ramaisi. Aivan ihana reissu! Sydän jäi taas hetkeksi toiseen maahan. Ehdottomasti käymisen arvoinen kaupunki.